purnukka

Oho. Edellinen parvekepuutarhapäivitys on kesäkuulta. Paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä! Tässä postauksessa esittelenkin siis kesällä tarpeeseen tulleen automaagisen kastelujärjestelmän, tomaattisadon antia, sekä "kesäkukkien" loistoa. Ai niin, ja pari mansikkaakin!

Hyötykasvit

Kurkut kuolivat heti alkuunsa, kun joutuivat parvekkeelle. Varjostuksesta huolimatta auringonpaahde oli niille liikaa – ensi kesänä täytynee siis hieman karaista niitä ensin. Kukkia ehti tulla runsaasti, mutta koko kasvi hiljalleen valkaistui ja kuivui paahteessa. Osittain varmaan myös siksi, että puutarhuri ei aina ehtinyt hoivaamaan...

Myöskään porkkanat eivät selvinneet kovin hyvin, eikä niille onnistuttu kehittämään (ts. jaksettu hoitaa) sopivan syviä ruukkuja, joten niiden kohtalo sinetöityi jo kesäkuussa.

Tomaatit selvisivät syksyyn asti. Jee! Satoakin tuli runsaasti, ja tomaatit ovat koostumukseltaan melko lihaisia, ja siemenet isoja. Maku oli myös oivallinen! Tomaatteja on myös tulossa ja kypsymässä melkoisesti edelleen (25.9.), mutta pelkään, että kylmät yöt koituvat niiden kohtaloksi. No, ehkä aurinkoa vielä hetken riittää...

Sipuli ja ruohosipuli ovat edelleen hengissä. Ruohosipulit lopulta yhdistettiin yhteiseen saviruukkuun syyskuun alussa, ja jäljellä olevat sipulit ovat isossa kurkuilta vapautuneessa muoviruukussa. Sipuleista kuitenkin vain yksi on edelleen hengissä. Kuten kuvasta näkyy, pikkuruukuissaankin sipuleilla on taipumus kaivautua ylös mullasta (johtuisiko liian tiiviistä mullasta?) – niitä piti hieman multailla.

Epäilen, että sipulit eivät kuitenkaan ehdi muuta kuin pikamaistettaviksi ennen pahimpien syyskelien alkua. Ehkä ensi vuonna sitten parempi menestys?

Ruukkumansikat alkoivat kukkimaan melko varhaisessa vaiheessa! Normimansikka ei menestynyt lainkaan, ja kuoli pois jo melko nuoressa vaiheessa. Ruukkumansikka kukkii ja tekee satoa edelleen, joskin on vaarassa pian kärsiä syksyn tulosta.

 

Kukkaosasto

Kesäkukat, eli mehiläiskukkasekoitus ja kehäkukat, eivät päässeet kovin hienoon loistoon; mehiläiskukat kukkivat aikansa, kehäkukkiin tuli öttiäisiä, ja syksyn tultua ne hävitettiin.

Krassille miltei olematonkin lannoitus oli liikaa, ja se kukki muutaman kukan verran, kunnes syksyn tullen hävitettiin. Ei siemeniä. Jos siis ensi vuonna tulee krassia istutettua, täytynee tyytyä kastelemaan se aina pelkällä vedellä.

 

Kotoa pois pitkään – mitä tekee virittelijä?

...no rakentaa tietysti yhdessä illassa automaattisen kastelulaitteen, jotta kasvit eivät kuolla kupsahda kuivuuteen poissaolon aikana! Nurkista löytyi valmiiksi jo jokin Bilteman 12 voltin pumppu , siihen sopivaa vinyyliletkua, sekä tietysti ohjaukseen Arduino ja relekortti, sekä pari veppikameraa möllöttämään koko roskaa.

Systeemin toiminta on havaittavissa oheiselta videolta. Siis SSH-yhteydellä ohjauskoneelle sisään ja tarkistetaan kuva kameroista. Sitten tarvittaessa annetaan Arduinolle käsky heittää pumppu käyntiin (...joo, olisihan tuota relekorttia voinut ohjata vaikka ko. koneen printteriportista; Arduino ja usbi nyt kuitenkin oli näppärämmin käsillä).

Vesisäiliönä toimi 60 litran muovinen kannellinen säilytyslaatikko, jossa piilteeman pentteripumppu eleli. Arduino ja relekortti elelivät parissa tiiviissä rasiassa parvekkeella, kuten myös pumpulle jostain kaivettu 12 voltin virtalähde. Mitään hienoja ruiskutuksen paineensäätöjä ei ehtinyt alkaa miettimään, joten vedin nurkissa lojuneen halvan vinyyliletkun kasvien juurten kautta rautalankaa apuna käyttäen ja tein reiän per ruukku.

Ruohosipulit, mansikat, ym. pikkuruukut olivat ylätasolla parissa muovilootassa, joiden pohjalle putken isommista rei'istä pääsi enemmän vettä. Ilmeisesti tämä toimi, koska kasvit eivät kuolleet.

Sitten vaan mittailin sopivan pumppausajan (...ja vähän jesarilla tasailin putken reikien paineita per kasvi...) ja varmistin että pääsen masiinaan käsiksi etänä. Aika monesti kesän aikana tulikin kasteltua kasvit suoraan puhelimella ssh:n yli!

En uskalla julkaista tähän systeemiin liittyvää koodisisältöä, koska se on tosiaan nakuteltu lähtöä edeltäneenä iltana kasaan purkan, jesarin ja pyhän (tai epäpyhän) hengen turvin, ja sen näkeminen saattaisi aiheuttaa oksennusrefleksin koodaamattomassakin kansalaisessa.

Pääasia kuitenkin on, että kasvit säilyivät hengissä poissaolon ajan!

Tsydeemi oli siis kasassa näiden osien turvin:

• Fyysisessä maailmassa

  • Pentteripumppu + 12 V muuntaja
  • Arduino + Relekortti + USB-sarjaväylä
  • Kaksi web-kameraa
  • Ohjauskone

• Softamaailmassa

  • Arduinolle kirjoitettu ohjauspätkä, joka odottaa sarjakomentoa ja käynnistää releen
  • Node.js-pätkä, joka usb-sarjan yli huusi komentoja Arduinolle
  • cam2ip-ohjelma, jolla veppikameroiden kuvat saatiin näkyviin
  • SSH-yhteys ja port forwarding, joilla etäohjaus onnistui

Ensin pohdin systeemin aikatauluttamista perinteisen mekaanisen ajastimen kanssa, mutta totesin nopeasti, että ajoitus ym. vaatinee vielä hienosäätöä. Siksi tilanteen toteaminen käsin kuvayhteyden avulla sekä mahdollisuus korjata Arduinon ohjelmaa olivat välttämättömät.

 

Mitä opimme tästä?

Ensi kesän kasvatuksia ajatellen:

• Oikea ja fiksummin tehty kastelusysteemi voisi tulla kyseeseen, esim. jonkin halpissetin ja tämänkesäisen systeemin pohjalta (ehkä kosteusantureiden ja lannoituksen kera)

• Kurkku pitää karaista kunnolla ennen täyspäiväistä ulossiirtoa

• Krassille ei anneta mitään ylimääräistä!!1

• Muut kesäkukkat ostetaan valmiina. Vaikka mehiläiskukat ja kehäkukat on nättejä, olisi kiva saada jotain nättiä parvekkeelle jo kesän alussa, eikä vasta syyskuussa...

 

Syssy!

Kohti syksyä siis siirrytään. Tomaatit ovat vielä paikoillaan, samoin ruohosipuli ja mansikat. Laatikoihin ja yhteen ruukkuun laitettiin kuitenkin jo talven varalle kanervia ja muuta pakkastakin sietävää. Nättiä!

Parvekepuutarha-tekstisarja jatkunee siis viimeistään ensi keväänä! (...tai vielä yhdellä osalla tänä syksynä, luultavasti kuvaavalla Operaatio Tomaatinruhot Helvettiin -otsikolla).