purnukka

Tapahtui niinä aikoina, että valtakunnassa oli Black Friday. Tapahtuipa myös niin, että Crealityn Ender 3 V3 SE oli mehevässä tarjouksessa. Tapahtui siis niin, että kyseinen masiina eräänä sateisena päivänä tuli noudetuksi kotiin.

Tämä postaus on vielä osin keskeneräinen, ja pidätän oikeuden päivittää sitä myöhemmin lisää :)

Minäkin haluan!11

Melkein joka toisessa tekniseen tai häkkerimäiseen värkkäilyyn (värkkäilijä; eng. maker) liittyvässä jeetuuppivideossa on viimeisen 10 vuoden aikana esiintynyt jotain 3D-tulostamiseen liittyvää. Samanaikaisesti kotimuovipursottimet ovat yleistyneet (ja jopa kiinakauppautuneet siinä mielessä, että wannabe-3d-tulostimia voi saada melko halvallakin).

Kieltämättä jo tuolloin 10 vuotta sitten alkoi sormissa syyhyämään ja yhtäkkiä minäkin suorastaan tarvitsin kyseisen vekottimen. En kuitenkaan päätynyt hankkimaan tätä muoviroskantuottajaa vielä aikoihin, ennen kuin koitti vuoden 2024 marraskuun eräs sateinen päivä. Tällöin Verkkiksen mustaperjantaialennukset saivat hurahduksen tapahtumaan.

Laite

Ostoskoriin päätyi sitten Creality Ender 3 V3 SE, jonka speksit ja arvostelut tuntuivat mistään tietämättömälle hyviltä. Vehkeen kasaaminen sujui melko helposti, ja pian kaksimetrisen ikeapöydän päässä tulostimen paikalla olikin muovipursotin!

Kasaamisen muistelen olleen sinänsä helppo operaatio. Ulkomaankieleltä toiselle käännetty ohjelappunen huvitti joillain sanavalinnoillaan, mutta onnistui silti ohjaamaan riittävästi kasaamisessa. Lisäksi interwepsin ihmeellisestä maailmasta löytyy lukuisia vinkkejä ja vielä enemmän ohjeita eri ongelmatilanteiden ratkomiseen...

Stätsejä

• Direct Drive
• 220 x 220 x 250 mm
• 3,2" värinäyttö
• Maks. tulostuslämpötila 260°C
• Jopa 250 mm/s tulostusnopeus

Tässä printterissä on vakiona mukana magneettinen printtausalusta, lämpeävä peti, ja saatavilla sekä SD-korttilukija että USB-interfeissi.

Spagettia

Sitten netistä ekat valmiit 3D-mallit (olen tykännyt erään sivuston hakuominaisuuksista ja tarjonnasta) ja dumpataan ne slaisseriin. Aluksi täytyy tietysti tulostaa kalibrointipaatti eli Benchy – sen eri osista näkee melko hyvin mitä printterin säädöille ja vakaudelle kuuluu.

Pientä muoviseittiä printissä oli, ja joitain kumibumppereiden kireydestä ja hammashihnojen pitkästä paikallaanolosta johtuvia artefakteja, mutta muutoin paatti vaikutti pursottuneen melko onnistuneesti.

Softakikkailua

No niin. Pian printterin käyttöopettelun jälkeen alkoi ketuttamaan printterin valmistajan oma slaissausohjelmisto, jolla etenkin monimutkaisempien kuvioiden pursottelu alkoi usein tuottaa spagettihirviöitä ja alustaan kiinnittymättömiä kikkareita. Joo, alustaa pitää putsailla eikä sitä saisi taivutella (krö kröh), että tarttuvuus on parempi.

Mutta vikaa oli kyllä defaulttiohjelmistossakin: ensimmäisten pursotustasojen nopeus ei ollut kovinkaan paljoa rauhallisempi kuin sitä ylempien tasojen pursotusnopeus, vaikka nimenomaan hitaailla ensileijereillä tuntuu olevan iso merkitys tarttuvuuteen. Siispä hakuseen jokin parempi softa, ja piakkoin käyttöön valikoituikin Ultimaker Cura. Vaikka Cura onkin kilpailevan muovitursotinfirman tuote, se tukee lisäprofiileilla muitakin ulostimia, ja siihen olen ollut varsin tyytyväinen.

Ennen kuin pääsee mitään slaissailemaan, täytyy olla siis olemassa printtailtavan esineen 3D-malli. Paljon malleja löytyy interwebsistä vapaasta levityksestä, mutta tosinikkari vääntää myös omia mallejaan mielin määrin (ja onhan se nyt pirun hauskaa! ainakin joskus...)

Olen käyttänyt mallintamiseen kahta eri softaa: kaikkeen simppeliin ja "hahaa-tehdäänpäs-joku-jutska"-projekteihin idioottivarmaa Tinkercad-alustaa, ja kaikkeen vähänkään tarkempaan ja monimutkaisempaan ja parametrisempaan ns. koodari-cadia eli OpenSCADia.

Siinä missä Tinkercadissa voi lapsenomaisesti tehdä esineitä tyylillä "liikutan kuutiota ja teen siihen tähden muotoisen reiän", on OpenSCAD vakavammin otettava CAD-henkisempi koodarin unelma. Siinä kaikki elementit naputellaan joukkoon koodirakenteina peruskuvioiden, binääri-hkö-operaatioiden ja transformaatioiden yhdistelminä. Ja löytyypä OpenSCADiin huimat määrät kirjastoja joissa joku muu on toteuttanut valmiiksi funktion, jolla saat varmasti haluamasi laisen lootan, kierteen, mallikomponentin tms. kikkareen mukaan tekeleeseesi.

Mallin nakertamisen (tai netistä imuroimisen) jälkeen tuote siirretään slaisseriohjelmistoon, joka käytännössä sitten suunnittelee, miten muovintursottimen täytyy liikkua ja tursotella, jotta haluttua kappaletta approksimoiva muovikötystys syntyisi tosielämässä käpisteltäväksi objektiksi.

Tähän käytän siis jo aiemmin mainittua Ultimaker Curaa, joka on ollut varsin mukava työkalu. Olen printannut sekä PETG- että PLA-rullista, eri nopeuksilla, eri toleranssitarpeilla ja useimmiten muutamien demoilujen jälkeen on lopputuote ollut vähintäänkin tyydyttävä. Cura antaa käyttäjän myös säätää monia eri slaissausparametreja, kuten nopeuksia eri tasoilla, seinien ominaisuuksia, tuki- ja täyttörakenteita, toleransseja, jne. sekä mahdollistaa esimerkiksi useamman eri objektin mallien sommittelun samalle printtauskerralle tosi helposti.

Kun malli on sitten viipaloitu eli leikelty eli slaissattu, tuloksena on gcode-tiedosto, joka kirjaimellisesti sisältää printterille annettavat ohjeet. Alkuvaiheessa siirtelin printtiohjetiedostoni kiltisti SD-kortille ja printtailin ne tulostimen omaa yhden namiskan käyttöliittymää käyttäen.

Tämä kävi kuitenkin aika työlääksi, joten melko nopeasti siirryin koneohjaukseen, ensin Curan suoraan printtitoimintoon, ja 3D-pursottimen siirryttyä suojatelttaansa vaatehuoneen peränurkkaan otin käyttöön OctoPrint-veppikäyttöliittymän printtausarkea sujuvoittamaan.

Käyttökokemuksen tiimoilta...

Printteriä on nyt siis surruteltu jo yli toista vuotta. Tässä ajassa on jo hieman tullut opittua joitain asioita kyseisen vehkeen sielunelämästä. Yksi isoimmista päänvaivoista on ollut printtaustason korkeuskalibrointi. Tulostimelle muodostetaan siis eräänlainen "korkeuskartta" tulostustason ("bed") (epä)tasaisuudesta, minkä mukaan printterin pitäisi sitten osata tehdä tasaisempaa ja paremmin tarttuvaa jälkeä.

Enderissä on automaaginen kalibrointitoiminto, tulostuspäässä oleva "kosketustikku" hipaisee printtauskehtoa ja laskee kartan tämän mukaan. Mutta ei siitä kyllä paljoa apua ole ollut, ja varsinainen kalibrointi on täytynyt tehdä käsin, printtaamalla esimerkiksi erinäisiä kalibrointiaputiedostoja.

Tätä kuviota sitten printtailtiin varmaan kymmeniä kertoja, tehden aina säätöä ja muutoksia. Ilmeisesti Enderin korkeustilannetta saisi yleisesti parannettua printtaamalla eräänlaisia "korotuslastuja", joilla koko alustan nurkkia voisi nostaa kerralla pieniä määriä. En tähän kuitenkaan lähtenyt (vielä), vaan olen yrittänyt pärjäillä kalibrointikuvion printtailuilla...

En ole vieläkään saanut koko printtausaluetta täydellisen tasaiseksi, eikä siten mitään huikean isoja printtejä ole tällä hetkellä kovin helppoa heittää niin vaan tulostumaan. Huomasin etenkin vaihtaessani PETG:stä kasvimuovi-PLA:han että printtialusta on vielä jonkin verran epätasainen. Lisäksi PLA:n kanssa etenkin kaikenlaiset kulmat ja "ulokkeet" kaukana keskipisteestä lähtevät helposti kaartumaan/nousemaan printtitasosta ylöspäin (tunnetaan myös nimellä warping).

Mitä hyödyllistä tällä sitten on nyt tehty jos se kerran oli niiiiiin tarpeellinen?????

No siis! Vaikka ja mitä tietysti!

• Erinäisiä lisätelineitä erinäisille suihkutarvikkeille
• Erinäisiä telineitä puhelimille, tableteille, mikrofoneille
• Kameratarvikkeita, mm. linssinsuojuksia ja -tulppia
• Kiinnikkeitä pöydänaluskiinnityksiin mm. oheislaitteille ja piuhoille
• Parvekepuutarhan välineistöä, muun muassa letkuliittimiä ja -haaroittimia
• Hammasharjapäätelineistöä
• Akkupatteripidikkeitä
• Organisointibokseja ja -rasioita mm. Carcassonne Big Boxin sisältöihin
• Kulmapyöristinaputyökaluja

Kaikenlaisia kokeiluja on tullut myös printtailtua, mutta kaikesta ei valitettavasti ole kuvia, eikä kaikkia tuotoksia ole enää jäljellä.

Kokeilut jatkuvat ja postauksia muovikrääsän tursottelusta saapunee myöhemmin!